23.12.2008 - 10:42
Oivoiv, on jäänyt nyt viime päivitys vähän jälkeen, nimittäin karvakorvien omistaja eli minä olen tässä kipuillut kovan kuumeen kourissa muutaman päivän. Joten palataampa takaisin lauantaihin.
Lauantai 20.12, joululoma ! Mikäs sen ihanempi tapa aloittaa lomailu, kuin viettää päivä koirien seurassa.
Lähdettiin 11 junalla kohti Kouvolan koirapuistoa. Hiemanhan tuo jännitti, Lyyli ei ennen ollut junassa matkustellut. Siispä tämäkin vähän myöhästyneenä 8kk lahjana.
Juna tuli siihen ja vähän likka aristeli, ihmisiä paineli sisään ja eihän siinä muu auttanut, kun napata neitonen syliin ja kipittää sisälle. Päätettiin ihan suosiolla jäädä junan välikohtaan, ettei alettu tunkea lähes täyteen ahdettuun eläinvaunuun.
Janskun russelityttö Cici oli jo vanha konkari, olihan tämä jo sen 7 kerta junassa matkustamista, tosin ensimmäinen kerta ilman tuttua ja turvallista boksia. Onneksi Cici toimi ensikertalaiselle hyvänä esimerkkinä, rohkeana tyttönä. Matka meni hyvin ja tavattiin mukava konduktöörikin, ei ollut kovin vaikea päätellä hänen olevan koiraihmisiä, nimittäin ei ottanut karvaisesta kaksikosta mitään maksua, moikkasi rapsutuksien kera ja siintähän tytöt olivat erittäin mielissään.
Lähestyttyämme Kouvolan päätepysäkkiä ihmisiä alkoi vyörymään ulos ja siinä ajattelin napata Lyylin taas syliin ettei ala hätiköimään. Juna keikkui ja vaappui ja mikäs sen mukavempaa, kuin pitää yli 10 kg koiraa sylissä jonka karvat tunkevät näkökentille. Loppupeleissä pääsimme junasta pois kunnialla.
Tosin siinä tuli taas vastus. Jyrkät rappuset asemahalliin. Cici löi jarrut lukkoon ja siinä samassa veti Lyylikin. Meillä kotona ei ole rappusia ja emme ole käyneet missään paikassa missä täytyisi niitä kiivuta. Joten tytöt taas syliin ja ales kannettava. Ylöstulo sujui ongelmitta.
Toinen jännityksen kohde mulla oli toi Lyylin yli-innokkuus. Sillä, kun on luoksepäästävyyskin ihan täys nolla. Se vaa tärisee niin innoissaan, kun joku tulee sitä moikkaamaan ja heti on pusuja antamassa nii ajattelin, että mitenköhän tullaan selviämään suuremmassa ihmismassassa, kuin paikallisessa Myllykosken keskustassa. Siinäkin mun täytyy antaa Lyylille täys kymppi nollan sijasta ! Hienoa likka. Ehkä suurin hämmästykseni oli, kun tyttöpienoinen käveli aivan upeasti siinä haistellessa poikakoirien merkkauksia välittämättä ihmisistä.
Koirapuistoon päästyämme otimme hieman tokoa. Ööh, Lyyli sekä minä hieman epävireessä. Hulluna veikkauksena heittäisin tähän, että olin jo silloin kuumessa, kun saavuimme Pikku- palomäkeen.
Sää oli aivan loistava. Räntää tuli taivaantäydeltä. Koirat märkiä ja kuraisia, samoin omistajatkin. Etenkin märkiä ja kylmissään.
Hetken tokoilun jälkeen siirryimme suosiolla puiston puolelle.
Suureksi iloksemme huomasimme puiston olevan aivan tyhjillään. Joten tytöt saivat aidatussa alueessa juosta parisen tuntia irti. Ainakin sai energiaa purettua ihan riittävästi.
Kepit saivat kovaa kyytiä Cicin ja Lyylin vetäessä niitä kilpaa, sekä muukin eteentuleva ei säästynyt kahden lapsosen kourista.
Joskus yhden maissa aloin harrastamaan kerrospukeutumista. Kaikki mitä löysin repusta nii päälle vaan, tärisytti aivan hulluna ja olo ei ollut muutenkaan mikään mahtava.
Kahden maissa lähdimme käppäilemään takaisin asemalle. Siellä odottelimme tunnin junaa, oli kyllä ihana istua lämpöisessä, vaik vieläkin paleli aivan hitosti. Cici simahti ja Lyylikin hetkeksi väijyi penkkien alla unen vallassa. Kunnes hän taas turhautui ja purkasi kohtaloaan aseman penkkeihin, vaikka sitävarten sille luunkin mukaan otin.
15:15 hiippailimme junaan ja siellä on vartti odoteltiin sen lähtöä. Tytöt käyttäytyi taas vallan mainiosti ja Mylsälle päästyä veljeni hetti Janskun ja Cicin kotia.
Itse päästyäni kotiin mittasin heti kuumeen; mittari näytti 38,2, parin tunnin päästä se oli noussut jo 39,6 ja yöllä lukemat olikin jo 40. Sunnuntaina sama jatkui.
Maanantai ja tämä päivä on ensimmäisiä kuumeettomia päiviä. Tosin maanantai aamunakin oli vielä lämpöä 37, mutta iltapäivällä sekin häipyi unholaan.
Lyyli reppana on itkeskellyt tuolla. Raukan pisin aika, kun se ei ole päässyt lenkille kanssani eikä muutenkaan nähnyt kun olen maannut vain petteitten alla nukkumassa.
Lillille tämä ei ole uutta, se on vaan tyytyväinen kun saa nukkua vielä lisää eikä tartte mennä tassuja likaamaan.
Semmoista siis tällä kertaa.
18.12.2008 - 20:33
Lillin kanssa me ei olla nyt tehty muuta kuin lenkkeilty, pääasiassahan sitä varten Lilli on, leppoisa lenkkikaveri ja Lyylin rauhoittaja.
Mutta Lyylin kanssa ollaan puksailtu sitäkin enemmin, tai ei oikeastaan. Muutaman päivän ajan on ollut kiirettä, ettei oo ehtin ku pikkulenkkei tekemään ja tänään sitten 8 kk juhlapäivän kunniaksi (virallisesti siis täytti keskiviikkona 17 pvä.) lähdettiin yllätysyllätys russelityttö Cicin ja hihnan päässä olevan Janskun kanssa muutaman tunnin lenkille Myllykosken "ydinkeskustan sivumaastoon" (hahah). Kierreltiin ja kaarreltiin, neiti osoitti aivan selviä merkkejä siitä, että nyt minua kiinostaa urosten merkkaukset ja tuliha sitä lirujakin tehtyä pitkin poikin. Muttamuttah, treenattiin futishallin valoissa joku vartti tokoa, hyvin meni. Paitsi toki juoksujen takia se on vähän hidas liikkeissä ja semmonen hieman omissa maailmoissa tokon aikana. Maahanmenossa yllätyin, että hertsyykker ! Sehän osaa jopa melkein ilman yhtään käsimerkkiä mennä maahan. Ehkä yksi vaikeimmista jutuista on ollut tuo maahanmenon opettaminen. Aloitettiin treenaamaan sitä liian myöhään, mut nyt alkaa maahan käsky jo sanomaan jotakin. Hyvä Lyyli. Oli kyl kiva, ku halliin meni ja sieltä tuli populaa ja kummiskin aika lähellä oltiin niin tyttö ei muutakun vilkaissut sinne. Entinen Lyyli olis vetänyt moikkaamaan ihmisiä.
Yllätyin muuten tokossa kerran, kun Arto veti Turon kanssa siinä jotain, muistini mukaan luoksetuloa ja Turo veti ihan Lylpän vierestä ja mulla oli se paikka käskyn alaisena ni olin iha varma, et aina iloinen ja leikkisä neiti painaa perää vähän leikkimään. On meillä nimittäin aina ollut tuo maltti mahtavaa. Kerran läksi yhden koiran perään, mut tälläkertaa se vain vilkaisi ja jatkoi takasin tuijottamista.
Ehkä me jopa päästään vuoden päästä tokoilemaan viralliselle puolelle, ensin toki mölleihin.
Mutta Lyylin siskolla Lotella alkoi melkein tismalleen samaan aikaan juoksut, päivää aikaisemmin vain. Hauska yhteensattuma ;)
15.12.2008 - 18:18
Dodiih ! Messarissa käytiin juu sunnuntaina katselemassa, oli Lyylin serkkutyttökin kehässä, Vanilla´s Honey Armanda, muistaakse sai ERI2 (korjatkaa joku, jos muistini petti.) Ihan eri luokkaa tuo messari, kun paikallinen kouvolan kv. Katselin äitini kanssa flyball näytöksenkin ja meille kummallekin tuli pallohulluus, ah, kumpa tänne myös järjestettäisiin treeniporukka !
Äippä ja veli oli mun ilokseni käyttänyt kaikki kolme tyttöä mettässä talsimassa, oli Lyyli ollu kiinostunu Meijun takapuolest, jolta juoksut on loppunut siis äskettäin ja oli 5 m välein tehnyt pissat. Kotona vapaana sama homma jatkui, taitaa meidän tytön ekat juoksut tulla. Ei oo enää pikkulikasta kyse.
Kun lenkkeilijät saapui kotiin niin ulkokamat päälle ja otin ensin Lillin kanssa pari toistoa luoksetuloa. Sitten rouva saikin ruokansa ja siirryin tuohon energiapakkaukseen. Lyylin kanssa sitten otettiinkin seisomistreeniä ja siitäpä sitten tässä pieni kuva. Koira ei todellakaan oo noin lihava miltä näyttää (kuvaajana toimi äiti, vinoudesta propsit sille), sekä Lyyli oli juuri ennen kuvaa syönnyt mahansa tyytyväisesti killille ja sitte juu takakorkeutta hieman, täytyis alkaa jalkoja venyttää ja rinta sil on kyl aika rottingil, löytyy likalt oma tyyli. Ja PS. vieläkin keksin valittamista, märät massukarvat..
salamalla otetussa kuvassa ihanat lumihiutaleet tunkevat pimeyden kanssa esiin ja hämäävät massukarvoja aika lailla. Mikään ei sitten kelpaa.
No reenailtiin seuraamista ja siintä paikalleen jäämistä. Viiden toiston aikana kerran sanoin epäselvästi käskyn niin läksi hiippaamaan perässä. Muuten tyttö edistyy huimasti ! Harjoteltiin seisomistakin, kunnes menin vapauttamaan sen, go Lyyli go. Ja treenailtiin luoksetulosta sivullemenoa ja sitähän tässä nyt täytyy alkaa pätemään. Nyt tyttö osaa jo aika hyvin sivulle menon, suoraan olen sen opettanut ja siinä samassa on oppinut tulemaan lähemmäs. Täytyy kohta oikein pätemiskuva laittaa, kun ei ole perusasentoa tullut treenailtua kummiskaan niin yhden harjoituksen avulla, joku toinenkin menee jo paremmin ! Toinen kuva sitten on kanssa huono, salamasalamasalama. Huoh sitä salamaa..
ENNEN....
JA JÄLKEEN !
Laatu on mitä on ja virheitä löytyy vieläkin aika reilusti. (pakko mm. vedellä koti-treeniliiviä alemmas kokoajan..) Mut kylhän tuos huima muutos on tapahtunut, ainakin mun mielestä :)
Seuraavan tunnin me sitten oltiikin pihasalla kepinheiton parissa ja piiloleikkejä leikkiessä. Lyyli vaan nauttii niin kovasti saada juoksennella akut puolityhjiksi pihalla vapaana kepin perässä.
Odotan innolla joululomaa, jolloin pääsee sitten pitämään koiraa vapaana metsässä päivät pitkät.. Paitsi ne juoksut.. Riippuu siitä alkaako nyt vai ei.
Tuli taas iiiiiiiso viesti seliteltyä liirun laaruuta.
13.12.2008 - 21:24
Tein blogin joskus pari kuukautta sitten ja kirjotin sinne muutaman kerran.. Unohdin koko systeemin kunnes tässä illan aikana aloin katselemaan, että mitäs ihmettä, miksi blogimerkinnät on poistunut ;o
Kaiketi olen itse jotain sählännyt tai sitten on ylläpidossa ollut joku vahinko, johon en todellakaan usko. Kallistun enemmin omaan käyttötaitooni, tekniikan ihmelapsi kun olen.
Aikani tässä ulkoasua väsäilin, pähkäilin ja pähkäilin kunnes tajusin miten saan "oman otsikon" huomenissa varmaan sitten VOITTAJA 2008:n jälkeen väsäilen jotain vähän mukavempaa ja tadaa :)
Nohnoh, tänään mulla oli tarkoitus lähteä ajoissa lenkille ja tehdä pitkä lenkki tyttöjen kanssa.. Mitenkäs siinä sitten niin kävi, että heräsin 9, katsoin 10 min telkkaria ja totesin, että väsyttää vieläkin, hipsin siinä pehkuihin ja vedin peitteen korviini. Seuraavaksi havahduin joskus klo. 13 maissa siihen, että veljeni tuli sanomaan "olisikohan aika nousta?". Eihän mun ollut tarkoitus ummistaa silmät, kuin tunniksi.. Toisin taas kävi.
Heräilin siinä ja 14 starttasin ulos, vähän lyhyemmälle lenkille mitä olin suunnitellut. Eilen täällä oli Jansku ja hänen termiittinsä, jackrusselinterrieri Cici lenkkeilemässä ja Lyyli käyttäytyi aivan mahtavasti. Yleensä sillä on lenkillä 10 rautaa tulessa, ei se vedä mutta innostus on suuri. Eilenpä se käveli rauhassa kokoajan vierellä. Metsikön siimeksessä vähän murisi ja haukkui mustalle möykylle, joka osottautuikin vanhoiksi peräkärryiksi.
Noh, tänään oli vähän toinen sävel korvassa, into oli täysi kymppi. Kävin sellaisella 5 km pituisella lenkillä ja tytöt käyttäytyi hyvin. Mitänyt Lilli onnistui kompuroimaan itsensä hihnaan, lentämään nurin ja kuraamansa naamansa täysin, ai mitenniin "katso mihin astut" oli käytössä ? Heh.
Läksin sitten joskus 17 maissa uudestaan muutaman kilsan kävelylle, naapureiden vierailun jälkeen. Tytöt toimi hyvin, tarpeet teki ja haistelut haisteli, mikäs sen leppoisempaa. Ruokin kaikki kolme piskiä (pitää siis ottaa huomioon, että blogissa seikkailee joskus veljeni ajokoira Meiju.) Tänään oli kuivanappulaa ja jauhelinaa ateriana, lipomisen perusteella taisi maistua paremmin kuin hyvin.
Ruokailun jälkeen sitten Lillin laitoin tarhaan ja Lyylin päästin pihalle riehumaan tavalliseen tapaan. Seikkailtiin tunnin verran pihalla ja vähän otettiin seuraamista, neidilläpä oli vire aivan kohdallaan.. No pah ! Sitä ei kiinostanut tokoiltu tänään tippaakaan, eilen pikkutreeneissä meni illalla Janskun ja Cicin lähdettyä ihan jees, tänään sitten kepit kiinosti enemmin. Pari hyvää suoritusta otin, palkka ja vapautuskäsky. Heittelin siinä aikani keppiä ja lähdin sitten neiti Lylpän kanssa äitiäni navettaan "auttelemaan". Lakaisin vähän liiterin lattioita, Lyyli leikki purupallojen kanssa ja yritti tehdä tuttavuutta kolmen katimme kanssa. Kissoja ei kiinosta nut oikein, kiipesivät vain korkealle paalien päälle ja käpertyivät sinne nukkumaan. Hmm, siinä meidän hiirikissat siis.
Palailin takaisin pimeälle pihalle ja keppiä heittelemään. Alkoi neidin keppivirekin loppua, joten parhaakseni näin viedä sen tarhaan myös.. Alkoi nimittäin taas sotaharjoitukset niin jyskettä ja pauketta ihmeteltiin aikalailla.
|
Nippelitietoa
 Lyyli
Firepower Ginger, suomenlapinkoiranarttu
s.17.4.2008
..rekisterinumero puuttuu vieläkin
E: Firepower Amelie
I: Nipa
------------------------------------------------------
Pehmeä ja hellyyttävä koira, johon on lisätty tilkka itsepäisyyttä ja rohkeuttakin. Treenailemme
aktiivisesti tokoa ja näyttelypuoltakin olisi kiva lähteä kiertämään, kunhan joskus paperit tulisivat.
Haaveenani olisi joskus päästä tämän pienen lappalaisneidon kanssa ihan tokokokeeseen, mutta se on joskus tulevaisuudessa, mahdollisesti monen pitkän vuoden päästä, vielä ollaan niin alkutekiöissä.
Aloitin heti Lyylin kotiuduttua 7 viikon iässä meille tokon leikin varjolla, aloimme 5 kk treenailemaan Keltsun tokossa, joka on siis KSSK pitäjien järjestämä 45 minuutin kestävä ryhmätoko, olemme oppineet sieltä yhtä, jos toistakin.
------------------------------------------------------
Lilli
seropinarttu
s. 1.4.2003
Isästä ja emästä ei ole sen pahemmin tietoa.
------------------------------------------------------
Rauhaa rakastava koira, jonka silmät sykkivät rakkautta. Joskus sillöin tällöin "Rouva Johtajalla" on temperamenttisuus kausia, jolloin lenkillä kiinostaa ihan joku muu, kuin rauhallinen kävely.
On toiminut mm. Lyylille eräänlaisena kasvatusemona, joka on näyttänyt arvojärjestyksen myös, ensin ihmiset, sitten hän, sitten veljeni ajokoira Meiju ja sitten tulee vasta lapinkoira Lyyli.
------------------------------------------------------Hankittu 3 kuukauden iässä kotikoiraksi, lenkkiseuraksi joka saa leppoisen elämän.
Tokoa aloimme ottamaan 04, silloin tällöin ja aktiivisuus ei minulta riitänyt, kun ikääkin oli vasta sellaiset 10 vuotta. Osaa perusjutut, istu, maahan, paikka, tänne ja kontaktin "katso". Pääasiassa viettää varhaiseläkettä, lenkkeilee usein ja silloin leikkii kun huvittaa, enää emme aktiviteetteja ole ottaneet kovinkaan paljon, koska koiralla on innostuneisuus totaallisesti lopahtanut.
|
