... osoitteeseen http://nipsutus.blogspot.com/
keskiviikko, 11. maaliskuu 2009
BLOGI SIIRTYNYT
lauantai, 31. tammikuu 2009
testiä
TEST..
oon kirjotellut varmaan kolmet pitkät blogimerkinnät. kaikki on tallessa, mutta silti ne ei näy ;O
lauantai, 24. tammikuu 2009
Pitkästä aikaa uutta pulinaa
On jäänyt tosiaan kirjotukset taas vähän väliin. Puskenut futistreenejä ihan kamalasti ja oon sortunut jälleen kerran lukemaan Stephenie Mayerin Houkutus sarjaa. Päivät koulussa, iltapäivät koirien kanssa sekä harkoissa ja yöt sitten tahkottu läpi niitä sivuja. Sitä "uusien" kirjojen tuoksuja ja Edwartin ja Bellan kaunista tarinaa. Nomutta, tämän piti olla treeniblogi joten jätetään Houkutukset sikseen.
Viikko sitten lauantaina oltiin Janskun ja Cicin kanssa treenailemassa keskellä ei mitään, otettiin luoksetuloa ylämäkeen. Sai vähän puskea koiratkin töitä. Siirryttiinhän me kallioillekkin, paikallaa makuu sujui loistavasti. Odoteltiin, että Jansku veti Cicin kanssa seuraamispätkiä ja tälläistä. Hienosti tyttö maltto pysyä. Sitten kun me vedettiin seuraamista, paikallaan oloa ja luoksetuloa niin wou. Upea upea.
Maanantaina läksin sitten Lyylin kanssa vuorostaan Janskulle treenailemaan. Heitettiin pieni lenkki ja mentiin Saviniemen ala-asteelle ottamaan tokoa. Siitä reissusta täytyy erityisesti mainita se, että aloin ottamaan luoksetuloa suoraan sivulle käskystä. Parin kerran jälkeen likka tajusi idean, vaikka perusasento oli edelleenkin vähän vinossa..
Keskiviikkona oltiin sitten kuukauden tauon jälkeen Keltsun tokossa. Vuorossa oli seuraaminen & luoksetulo. Vähän jänskätti, että mikä on lopputulos pitkän hiomisen jälkeen. Ja ah, tyttö toimi tosi hyvin, vaik virittelylenkillä sillä oli pallo ihan hukassa. Tulihan siinä muutama kehukin, vaik vähän huomautettiin tosta mun vartaloliikkeestä. Ihan huomaamatta tein kädellä pienen nytkäyksen, kun kutuin koiran sivulle. Hups.. Onneks virheistä oppii !
Tänään sitten otettiin sellanen rentoutumislenkki. Lähtiin metsään vähän kiertelemään, et Lyyli sai vapaana juosta. Olin etukäteen jo reitin suunnitellut, silti tuo lumentulo hämäs mua taas. Melkein meinasin eksyä reitiltä, mut onneks koira ohjas mut oikeelle tielle, heh. Oli siinä tarpomista, kun jäätä alla ja lunta reilusti yli nilkan. Sai ainakin Lyyli juostua. Ehdittiinhän me siinä yks kauriskin pelästyttää, tuli aivan hemmetinmoinen kiire kuttua neiti luokse, ettei perään lähtisi. Sattu nimittäin viikko sitten ikävä hevosjuttu, mut ei siitä sen enempää.
Otettinhan me lenkin jälkeen vähän tokoakin, ihan jees meni vaik seuraamises vähän vinottikin eikä ollu tarpeeks lähellä. Täytyy kattoa, ettei tavaks tuu toi vinottaminen.. Toivotaan parasta.
tiistai, 23. joulukuu 2008
Junassa matkustamista ja kuumetta.
Oivoiv, on jäänyt nyt viime päivitys vähän jälkeen, nimittäin karvakorvien omistaja eli minä olen tässä kipuillut kovan kuumeen kourissa muutaman päivän. Joten palataampa takaisin lauantaihin.
Lauantai 20.12, joululoma ! Mikäs sen ihanempi tapa aloittaa lomailu, kuin viettää päivä koirien seurassa.
Lähdettiin 11 junalla kohti Kouvolan koirapuistoa. Hiemanhan tuo jännitti, Lyyli ei ennen ollut junassa matkustellut. Siispä tämäkin vähän myöhästyneenä 8kk lahjana.
Juna tuli siihen ja vähän likka aristeli, ihmisiä paineli sisään ja eihän siinä muu auttanut, kun napata neitonen syliin ja kipittää sisälle. Päätettiin ihan suosiolla jäädä junan välikohtaan, ettei alettu tunkea lähes täyteen ahdettuun eläinvaunuun.
Janskun russelityttö Cici oli jo vanha konkari, olihan tämä jo sen 7 kerta junassa matkustamista, tosin ensimmäinen kerta ilman tuttua ja turvallista boksia. Onneksi Cici toimi ensikertalaiselle hyvänä esimerkkinä, rohkeana tyttönä. Matka meni hyvin ja tavattiin mukava konduktöörikin, ei ollut kovin vaikea päätellä hänen olevan koiraihmisiä, nimittäin ei ottanut karvaisesta kaksikosta mitään maksua, moikkasi rapsutuksien kera ja siintähän tytöt olivat erittäin mielissään.
Lähestyttyämme Kouvolan päätepysäkkiä ihmisiä alkoi vyörymään ulos ja siinä ajattelin napata Lyylin taas syliin ettei ala hätiköimään. Juna keikkui ja vaappui ja mikäs sen mukavempaa, kuin pitää yli 10 kg koiraa sylissä jonka karvat tunkevät näkökentille. Loppupeleissä pääsimme junasta pois kunnialla.
Tosin siinä tuli taas vastus. Jyrkät rappuset asemahalliin. Cici löi jarrut lukkoon ja siinä samassa veti Lyylikin. Meillä kotona ei ole rappusia ja emme ole käyneet missään paikassa missä täytyisi niitä kiivuta. Joten tytöt taas syliin ja ales kannettava. Ylöstulo sujui ongelmitta.
Toinen jännityksen kohde mulla oli toi Lyylin yli-innokkuus. Sillä, kun on luoksepäästävyyskin ihan täys nolla. Se vaa tärisee niin innoissaan, kun joku tulee sitä moikkaamaan ja heti on pusuja antamassa nii ajattelin, että mitenköhän tullaan selviämään suuremmassa ihmismassassa, kuin paikallisessa Myllykosken keskustassa. Siinäkin mun täytyy antaa Lyylille täys kymppi nollan sijasta ! Hienoa likka. Ehkä suurin hämmästykseni oli, kun tyttöpienoinen käveli aivan upeasti siinä haistellessa poikakoirien merkkauksia välittämättä ihmisistä.
Koirapuistoon päästyämme otimme hieman tokoa. Ööh, Lyyli sekä minä hieman epävireessä. Hulluna veikkauksena heittäisin tähän, että olin jo silloin kuumessa, kun saavuimme Pikku- palomäkeen.
Sää oli aivan loistava. Räntää tuli taivaantäydeltä. Koirat märkiä ja kuraisia, samoin omistajatkin. Etenkin märkiä ja kylmissään.
Hetken tokoilun jälkeen siirryimme suosiolla puiston puolelle.
Suureksi iloksemme huomasimme puiston olevan aivan tyhjillään. Joten tytöt saivat aidatussa alueessa juosta parisen tuntia irti. Ainakin sai energiaa purettua ihan riittävästi.
Kepit saivat kovaa kyytiä Cicin ja Lyylin vetäessä niitä kilpaa, sekä muukin eteentuleva ei säästynyt kahden lapsosen kourista.
Joskus yhden maissa aloin harrastamaan kerrospukeutumista. Kaikki mitä löysin repusta nii päälle vaan, tärisytti aivan hulluna ja olo ei ollut muutenkaan mikään mahtava.
Kahden maissa lähdimme käppäilemään takaisin asemalle. Siellä odottelimme tunnin junaa, oli kyllä ihana istua lämpöisessä, vaik vieläkin paleli aivan hitosti. Cici simahti ja Lyylikin hetkeksi väijyi penkkien alla unen vallassa. Kunnes hän taas turhautui ja purkasi kohtaloaan aseman penkkeihin, vaikka sitävarten sille luunkin mukaan otin.
15:15 hiippailimme junaan ja siellä on vartti odoteltiin sen lähtöä. Tytöt käyttäytyi taas vallan mainiosti ja Mylsälle päästyä veljeni hetti Janskun ja Cicin kotia.
Itse päästyäni kotiin mittasin heti kuumeen; mittari näytti 38,2, parin tunnin päästä se oli noussut jo 39,6 ja yöllä lukemat olikin jo 40. Sunnuntaina sama jatkui.
Maanantai ja tämä päivä on ensimmäisiä kuumeettomia päiviä. Tosin maanantai aamunakin oli vielä lämpöä 37, mutta iltapäivällä sekin häipyi unholaan.
Lyyli reppana on itkeskellyt tuolla. Raukan pisin aika, kun se ei ole päässyt lenkille kanssani eikä muutenkaan nähnyt kun olen maannut vain petteitten alla nukkumassa.
Lillille tämä ei ole uutta, se on vaan tyytyväinen kun saa nukkua vielä lisää eikä tartte mennä tassuja likaamaan.
Semmoista siis tällä kertaa.
Lauantai 20.12, joululoma ! Mikäs sen ihanempi tapa aloittaa lomailu, kuin viettää päivä koirien seurassa.
Lähdettiin 11 junalla kohti Kouvolan koirapuistoa. Hiemanhan tuo jännitti, Lyyli ei ennen ollut junassa matkustellut. Siispä tämäkin vähän myöhästyneenä 8kk lahjana.
Juna tuli siihen ja vähän likka aristeli, ihmisiä paineli sisään ja eihän siinä muu auttanut, kun napata neitonen syliin ja kipittää sisälle. Päätettiin ihan suosiolla jäädä junan välikohtaan, ettei alettu tunkea lähes täyteen ahdettuun eläinvaunuun.
Janskun russelityttö Cici oli jo vanha konkari, olihan tämä jo sen 7 kerta junassa matkustamista, tosin ensimmäinen kerta ilman tuttua ja turvallista boksia. Onneksi Cici toimi ensikertalaiselle hyvänä esimerkkinä, rohkeana tyttönä. Matka meni hyvin ja tavattiin mukava konduktöörikin, ei ollut kovin vaikea päätellä hänen olevan koiraihmisiä, nimittäin ei ottanut karvaisesta kaksikosta mitään maksua, moikkasi rapsutuksien kera ja siintähän tytöt olivat erittäin mielissään.
Lähestyttyämme Kouvolan päätepysäkkiä ihmisiä alkoi vyörymään ulos ja siinä ajattelin napata Lyylin taas syliin ettei ala hätiköimään. Juna keikkui ja vaappui ja mikäs sen mukavempaa, kuin pitää yli 10 kg koiraa sylissä jonka karvat tunkevät näkökentille. Loppupeleissä pääsimme junasta pois kunnialla.
Tosin siinä tuli taas vastus. Jyrkät rappuset asemahalliin. Cici löi jarrut lukkoon ja siinä samassa veti Lyylikin. Meillä kotona ei ole rappusia ja emme ole käyneet missään paikassa missä täytyisi niitä kiivuta. Joten tytöt taas syliin ja ales kannettava. Ylöstulo sujui ongelmitta.
Toinen jännityksen kohde mulla oli toi Lyylin yli-innokkuus. Sillä, kun on luoksepäästävyyskin ihan täys nolla. Se vaa tärisee niin innoissaan, kun joku tulee sitä moikkaamaan ja heti on pusuja antamassa nii ajattelin, että mitenköhän tullaan selviämään suuremmassa ihmismassassa, kuin paikallisessa Myllykosken keskustassa. Siinäkin mun täytyy antaa Lyylille täys kymppi nollan sijasta ! Hienoa likka. Ehkä suurin hämmästykseni oli, kun tyttöpienoinen käveli aivan upeasti siinä haistellessa poikakoirien merkkauksia välittämättä ihmisistä.
Koirapuistoon päästyämme otimme hieman tokoa. Ööh, Lyyli sekä minä hieman epävireessä. Hulluna veikkauksena heittäisin tähän, että olin jo silloin kuumessa, kun saavuimme Pikku- palomäkeen.
Sää oli aivan loistava. Räntää tuli taivaantäydeltä. Koirat märkiä ja kuraisia, samoin omistajatkin. Etenkin märkiä ja kylmissään.
Hetken tokoilun jälkeen siirryimme suosiolla puiston puolelle.
Suureksi iloksemme huomasimme puiston olevan aivan tyhjillään. Joten tytöt saivat aidatussa alueessa juosta parisen tuntia irti. Ainakin sai energiaa purettua ihan riittävästi.
Kepit saivat kovaa kyytiä Cicin ja Lyylin vetäessä niitä kilpaa, sekä muukin eteentuleva ei säästynyt kahden lapsosen kourista.
Joskus yhden maissa aloin harrastamaan kerrospukeutumista. Kaikki mitä löysin repusta nii päälle vaan, tärisytti aivan hulluna ja olo ei ollut muutenkaan mikään mahtava.
Kahden maissa lähdimme käppäilemään takaisin asemalle. Siellä odottelimme tunnin junaa, oli kyllä ihana istua lämpöisessä, vaik vieläkin paleli aivan hitosti. Cici simahti ja Lyylikin hetkeksi väijyi penkkien alla unen vallassa. Kunnes hän taas turhautui ja purkasi kohtaloaan aseman penkkeihin, vaikka sitävarten sille luunkin mukaan otin.
15:15 hiippailimme junaan ja siellä on vartti odoteltiin sen lähtöä. Tytöt käyttäytyi taas vallan mainiosti ja Mylsälle päästyä veljeni hetti Janskun ja Cicin kotia.
Itse päästyäni kotiin mittasin heti kuumeen; mittari näytti 38,2, parin tunnin päästä se oli noussut jo 39,6 ja yöllä lukemat olikin jo 40. Sunnuntaina sama jatkui.
Maanantai ja tämä päivä on ensimmäisiä kuumeettomia päiviä. Tosin maanantai aamunakin oli vielä lämpöä 37, mutta iltapäivällä sekin häipyi unholaan.
Lyyli reppana on itkeskellyt tuolla. Raukan pisin aika, kun se ei ole päässyt lenkille kanssani eikä muutenkaan nähnyt kun olen maannut vain petteitten alla nukkumassa.
Lillille tämä ei ole uutta, se on vaan tyytyväinen kun saa nukkua vielä lisää eikä tartte mennä tassuja likaamaan.
Semmoista siis tällä kertaa.
torstai, 18. joulukuu 2008
Lyyli 8 kk ja muuta mukavaa
Lillin kanssa me ei olla nyt tehty muuta kuin lenkkeilty, pääasiassahan sitä varten Lilli on, leppoisa lenkkikaveri ja Lyylin rauhoittaja.
Mutta Lyylin kanssa ollaan puksailtu sitäkin enemmin, tai ei oikeastaan. Muutaman päivän ajan on ollut kiirettä, ettei oo ehtin ku pikkulenkkei tekemään ja tänään sitten 8 kk juhlapäivän kunniaksi (virallisesti siis täytti keskiviikkona 17 pvä.) lähdettiin yllätysyllätys russelityttö Cicin ja hihnan päässä olevan Janskun kanssa muutaman tunnin lenkille Myllykosken "ydinkeskustan sivumaastoon" (hahah). Kierreltiin ja kaarreltiin, neiti osoitti aivan selviä merkkejä siitä, että nyt minua kiinostaa urosten merkkaukset ja tuliha sitä lirujakin tehtyä pitkin poikin. Muttamuttah, treenattiin futishallin valoissa joku vartti tokoa, hyvin meni. Paitsi toki juoksujen takia se on vähän hidas liikkeissä ja semmonen hieman omissa maailmoissa tokon aikana. Maahanmenossa yllätyin, että hertsyykker ! Sehän osaa jopa melkein ilman yhtään käsimerkkiä mennä maahan. Ehkä yksi vaikeimmista jutuista on ollut tuo maahanmenon opettaminen. Aloitettiin treenaamaan sitä liian myöhään, mut nyt alkaa maahan käsky jo sanomaan jotakin. Hyvä Lyyli. Oli kyl kiva, ku halliin meni ja sieltä tuli populaa ja kummiskin aika lähellä oltiin niin tyttö ei muutakun vilkaissut sinne. Entinen Lyyli olis vetänyt moikkaamaan ihmisiä.
Yllätyin muuten tokossa kerran, kun Arto veti Turon kanssa siinä jotain, muistini mukaan luoksetuloa ja Turo veti ihan Lylpän vierestä ja mulla oli se paikka käskyn alaisena ni olin iha varma, et aina iloinen ja leikkisä neiti painaa perää vähän leikkimään. On meillä nimittäin aina ollut tuo maltti mahtavaa. Kerran läksi yhden koiran perään, mut tälläkertaa se vain vilkaisi ja jatkoi takasin tuijottamista.
Ehkä me jopa päästään vuoden päästä tokoilemaan viralliselle puolelle, ensin toki mölleihin.
Mutta Lyylin siskolla Lotella alkoi melkein tismalleen samaan aikaan juoksut, päivää aikaisemmin vain. Hauska yhteensattuma ;)
Mutta Lyylin kanssa ollaan puksailtu sitäkin enemmin, tai ei oikeastaan. Muutaman päivän ajan on ollut kiirettä, ettei oo ehtin ku pikkulenkkei tekemään ja tänään sitten 8 kk juhlapäivän kunniaksi (virallisesti siis täytti keskiviikkona 17 pvä.) lähdettiin yllätysyllätys russelityttö Cicin ja hihnan päässä olevan Janskun kanssa muutaman tunnin lenkille Myllykosken "ydinkeskustan sivumaastoon" (hahah). Kierreltiin ja kaarreltiin, neiti osoitti aivan selviä merkkejä siitä, että nyt minua kiinostaa urosten merkkaukset ja tuliha sitä lirujakin tehtyä pitkin poikin. Muttamuttah, treenattiin futishallin valoissa joku vartti tokoa, hyvin meni. Paitsi toki juoksujen takia se on vähän hidas liikkeissä ja semmonen hieman omissa maailmoissa tokon aikana. Maahanmenossa yllätyin, että hertsyykker ! Sehän osaa jopa melkein ilman yhtään käsimerkkiä mennä maahan. Ehkä yksi vaikeimmista jutuista on ollut tuo maahanmenon opettaminen. Aloitettiin treenaamaan sitä liian myöhään, mut nyt alkaa maahan käsky jo sanomaan jotakin. Hyvä Lyyli. Oli kyl kiva, ku halliin meni ja sieltä tuli populaa ja kummiskin aika lähellä oltiin niin tyttö ei muutakun vilkaissut sinne. Entinen Lyyli olis vetänyt moikkaamaan ihmisiä.
Yllätyin muuten tokossa kerran, kun Arto veti Turon kanssa siinä jotain, muistini mukaan luoksetuloa ja Turo veti ihan Lylpän vierestä ja mulla oli se paikka käskyn alaisena ni olin iha varma, et aina iloinen ja leikkisä neiti painaa perää vähän leikkimään. On meillä nimittäin aina ollut tuo maltti mahtavaa. Kerran läksi yhden koiran perään, mut tälläkertaa se vain vilkaisi ja jatkoi takasin tuijottamista.
Ehkä me jopa päästään vuoden päästä tokoilemaan viralliselle puolelle, ensin toki mölleihin.
Mutta Lyylin siskolla Lotella alkoi melkein tismalleen samaan aikaan juoksut, päivää aikaisemmin vain. Hauska yhteensattuma ;)
