Lillin kanssa me ei olla nyt tehty muuta kuin lenkkeilty, pääasiassahan sitä varten Lilli on, leppoisa lenkkikaveri ja Lyylin rauhoittaja.

Mutta Lyylin kanssa ollaan puksailtu sitäkin enemmin, tai ei oikeastaan. Muutaman päivän ajan on ollut kiirettä, ettei oo ehtin ku pikkulenkkei tekemään ja tänään sitten 8 kk juhlapäivän kunniaksi (virallisesti siis täytti keskiviikkona 17 pvä.) lähdettiin yllätysyllätys russelityttö Cicin ja hihnan päässä olevan Janskun kanssa muutaman tunnin lenkille Myllykosken "ydinkeskustan sivumaastoon" (hahah). Kierreltiin ja kaarreltiin, neiti osoitti aivan selviä merkkejä siitä, että nyt minua kiinostaa urosten merkkaukset ja tuliha sitä lirujakin tehtyä pitkin poikin. Muttamuttah, treenattiin futishallin valoissa joku vartti tokoa, hyvin meni. Paitsi toki juoksujen takia se on vähän hidas liikkeissä ja semmonen hieman omissa maailmoissa tokon aikana. Maahanmenossa yllätyin, että hertsyykker ! Sehän osaa jopa melkein ilman yhtään käsimerkkiä mennä maahan. Ehkä yksi vaikeimmista jutuista on ollut tuo maahanmenon opettaminen. Aloitettiin treenaamaan sitä liian myöhään, mut nyt alkaa maahan käsky jo sanomaan jotakin. Hyvä Lyyli. Oli kyl kiva, ku halliin meni ja sieltä tuli populaa ja kummiskin aika lähellä oltiin niin tyttö ei muutakun vilkaissut sinne. Entinen Lyyli olis vetänyt moikkaamaan ihmisiä.
Yllätyin muuten tokossa kerran, kun Arto veti Turon kanssa siinä jotain, muistini mukaan luoksetuloa ja Turo veti ihan Lylpän vierestä ja mulla oli se paikka käskyn alaisena ni olin iha varma, et aina iloinen ja leikkisä neiti painaa perää vähän leikkimään. On meillä nimittäin aina ollut tuo maltti mahtavaa. Kerran läksi yhden koiran perään, mut tälläkertaa se vain vilkaisi ja jatkoi takasin tuijottamista.
Ehkä me jopa päästään vuoden päästä tokoilemaan viralliselle puolelle, ensin toki mölleihin.

Mutta Lyylin siskolla Lotella alkoi melkein tismalleen samaan aikaan juoksut, päivää aikaisemmin vain. Hauska yhteensattuma ;)