Äippä ja veli oli mun ilokseni käyttänyt kaikki kolme tyttöä mettässä talsimassa, oli Lyyli ollu kiinostunu Meijun takapuolest, jolta juoksut on loppunut siis äskettäin ja oli 5 m välein tehnyt pissat. Kotona vapaana sama homma jatkui, taitaa meidän tytön ekat juoksut tulla. Ei oo enää pikkulikasta kyse.
Kun lenkkeilijät saapui kotiin niin ulkokamat päälle ja otin ensin Lillin kanssa pari toistoa luoksetuloa. Sitten rouva saikin ruokansa ja siirryin tuohon energiapakkaukseen. Lyylin kanssa sitten otettiinkin seisomistreeniä ja siitäpä sitten tässä pieni kuva. Koira ei todellakaan oo noin lihava miltä näyttää (kuvaajana toimi äiti, vinoudesta propsit sille), sekä Lyyli oli juuri ennen kuvaa syönnyt mahansa tyytyväisesti killille ja sitte juu takakorkeutta hieman, täytyis alkaa jalkoja venyttää ja rinta sil on kyl aika rottingil, löytyy likalt oma tyyli. Ja PS. vieläkin keksin valittamista, märät massukarvat..
salamalla otetussa kuvassa ihanat lumihiutaleet tunkevat pimeyden kanssa esiin ja hämäävät massukarvoja aika lailla. Mikään ei sitten kelpaa.
No reenailtiin seuraamista ja siintä paikalleen jäämistä. Viiden toiston aikana kerran sanoin epäselvästi käskyn niin läksi hiippaamaan perässä. Muuten tyttö edistyy huimasti ! Harjoteltiin seisomistakin, kunnes menin vapauttamaan sen, go Lyyli go. Ja treenailtiin luoksetulosta sivullemenoa ja sitähän tässä nyt täytyy alkaa pätemään. Nyt tyttö osaa jo aika hyvin sivulle menon, suoraan olen sen opettanut ja siinä samassa on oppinut tulemaan lähemmäs. Täytyy kohta oikein pätemiskuva laittaa, kun ei ole perusasentoa tullut treenailtua kummiskaan niin yhden harjoituksen avulla, joku toinenkin menee jo paremmin ! Toinen kuva sitten on kanssa huono, salamasalamasalama. Huoh sitä salamaa..
ENNEN....
JA JÄLKEEN !
Laatu on mitä on ja virheitä löytyy vieläkin aika reilusti. (pakko mm. vedellä koti-treeniliiviä alemmas kokoajan..) Mut kylhän tuos huima muutos on tapahtunut, ainakin mun mielestä :)
Seuraavan tunnin me sitten oltiikin pihasalla kepinheiton parissa ja piiloleikkejä leikkiessä. Lyyli vaan nauttii niin kovasti saada juoksennella akut puolityhjiksi pihalla vapaana kepin perässä.
Odotan innolla joululomaa, jolloin pääsee sitten pitämään koiraa vapaana metsässä päivät pitkät.. Paitsi ne juoksut.. Riippuu siitä alkaako nyt vai ei.
Tuli taas iiiiiiiso viesti seliteltyä liirun laaruuta.
Kommentit