On jäänyt tosiaan kirjotukset taas vähän väliin. Puskenut futistreenejä ihan kamalasti ja oon sortunut jälleen kerran lukemaan Stephenie Mayerin Houkutus sarjaa. Päivät koulussa, iltapäivät koirien kanssa sekä harkoissa ja yöt sitten tahkottu läpi niitä sivuja. Sitä "uusien" kirjojen tuoksuja ja Edwartin ja Bellan kaunista tarinaa. Nomutta, tämän piti olla treeniblogi joten jätetään Houkutukset sikseen.

Viikko sitten lauantaina oltiin Janskun ja Cicin kanssa treenailemassa keskellä ei mitään, otettiin luoksetuloa ylämäkeen. Sai vähän puskea koiratkin töitä. Siirryttiinhän me kallioillekkin, paikallaa makuu sujui loistavasti. Odoteltiin, että Jansku veti Cicin kanssa seuraamispätkiä ja tälläistä. Hienosti tyttö maltto pysyä. Sitten kun me vedettiin seuraamista, paikallaan oloa ja luoksetuloa niin wou. Upea upea.

Maanantaina läksin sitten Lyylin kanssa vuorostaan Janskulle treenailemaan. Heitettiin pieni lenkki ja mentiin Saviniemen ala-asteelle ottamaan tokoa. Siitä reissusta täytyy erityisesti mainita se, että aloin ottamaan luoksetuloa suoraan sivulle käskystä. Parin kerran jälkeen likka tajusi idean, vaikka perusasento oli edelleenkin vähän vinossa..

Keskiviikkona oltiin sitten kuukauden tauon jälkeen Keltsun tokossa. Vuorossa oli seuraaminen & luoksetulo. Vähän jänskätti, että mikä on lopputulos pitkän hiomisen jälkeen. Ja ah, tyttö toimi tosi hyvin, vaik virittelylenkillä sillä oli pallo ihan hukassa. Tulihan siinä muutama kehukin, vaik vähän huomautettiin tosta mun vartaloliikkeestä. Ihan huomaamatta tein kädellä pienen nytkäyksen, kun kutuin koiran sivulle. Hups.. Onneks virheistä oppii !

Tänään sitten otettiin sellanen rentoutumislenkki. Lähtiin metsään vähän kiertelemään, et Lyyli sai vapaana juosta. Olin etukäteen jo reitin suunnitellut, silti tuo lumentulo hämäs mua taas. Melkein meinasin eksyä reitiltä, mut onneks koira ohjas mut oikeelle tielle, heh. Oli siinä tarpomista, kun jäätä alla ja lunta reilusti yli nilkan. Sai ainakin Lyyli juostua. Ehdittiinhän me siinä yks kauriskin pelästyttää, tuli aivan hemmetinmoinen kiire kuttua neiti luokse, ettei perään lähtisi. Sattu nimittäin viikko sitten ikävä hevosjuttu, mut ei siitä sen enempää.

Otettinhan me lenkin jälkeen vähän tokoakin, ihan jees meni vaik seuraamises vähän vinottikin eikä ollu tarpeeks lähellä. Täytyy kattoa, ettei tavaks tuu toi vinottaminen.. Toivotaan parasta.