Oivoiv, on jäänyt nyt viime päivitys vähän jälkeen, nimittäin karvakorvien omistaja eli minä olen tässä kipuillut kovan kuumeen kourissa muutaman päivän. Joten palataampa takaisin lauantaihin.

Lauantai 20.12, joululoma ! Mikäs sen ihanempi tapa aloittaa lomailu, kuin viettää päivä koirien seurassa.
Lähdettiin 11 junalla kohti Kouvolan koirapuistoa. Hiemanhan tuo jännitti, Lyyli ei ennen ollut junassa matkustellut. Siispä tämäkin vähän myöhästyneenä 8kk lahjana.

Juna tuli siihen ja vähän likka aristeli, ihmisiä paineli sisään ja eihän siinä muu auttanut, kun napata neitonen syliin ja kipittää sisälle. Päätettiin ihan suosiolla jäädä junan välikohtaan, ettei alettu tunkea lähes täyteen ahdettuun eläinvaunuun.
Janskun russelityttö Cici oli jo vanha konkari, olihan tämä jo sen 7 kerta junassa matkustamista, tosin ensimmäinen kerta ilman tuttua ja turvallista boksia. Onneksi Cici toimi ensikertalaiselle hyvänä esimerkkinä, rohkeana tyttönä. Matka meni hyvin ja tavattiin mukava konduktöörikin, ei ollut kovin vaikea päätellä hänen olevan koiraihmisiä, nimittäin ei ottanut karvaisesta kaksikosta mitään maksua, moikkasi rapsutuksien kera ja siintähän tytöt olivat erittäin mielissään.

Lähestyttyämme Kouvolan päätepysäkkiä ihmisiä alkoi vyörymään ulos ja siinä ajattelin napata Lyylin taas syliin ettei ala hätiköimään. Juna keikkui ja vaappui ja mikäs sen mukavempaa, kuin pitää yli 10 kg koiraa sylissä jonka karvat tunkevät näkökentille. Loppupeleissä pääsimme junasta pois kunnialla.
Tosin siinä tuli taas vastus. Jyrkät rappuset asemahalliin. Cici löi jarrut lukkoon ja siinä samassa veti Lyylikin. Meillä kotona ei ole rappusia ja emme ole käyneet missään paikassa missä täytyisi niitä kiivuta. Joten tytöt taas syliin ja ales kannettava. Ylöstulo sujui ongelmitta.

Toinen jännityksen kohde mulla oli toi Lyylin yli-innokkuus. Sillä, kun on luoksepäästävyyskin ihan täys nolla. Se vaa tärisee niin innoissaan, kun joku tulee sitä moikkaamaan ja heti on pusuja antamassa nii ajattelin, että mitenköhän tullaan selviämään suuremmassa ihmismassassa, kuin paikallisessa Myllykosken keskustassa. Siinäkin mun täytyy antaa Lyylille täys kymppi nollan sijasta ! Hienoa likka. Ehkä suurin hämmästykseni oli, kun tyttöpienoinen käveli aivan upeasti siinä haistellessa poikakoirien merkkauksia välittämättä ihmisistä.

Koirapuistoon päästyämme otimme hieman tokoa. Ööh, Lyyli sekä minä hieman epävireessä. Hulluna veikkauksena heittäisin tähän, että olin jo silloin kuumessa, kun saavuimme Pikku- palomäkeen.
Sää oli aivan loistava. Räntää tuli taivaantäydeltä. Koirat märkiä ja kuraisia, samoin omistajatkin. Etenkin märkiä ja kylmissään.
Hetken tokoilun jälkeen siirryimme suosiolla puiston puolelle.

Suureksi iloksemme huomasimme puiston olevan aivan tyhjillään. Joten tytöt saivat aidatussa alueessa juosta parisen tuntia irti. Ainakin sai energiaa purettua ihan riittävästi.
Kepit saivat kovaa kyytiä Cicin ja Lyylin vetäessä niitä kilpaa, sekä muukin eteentuleva ei säästynyt kahden lapsosen kourista.
Joskus yhden maissa aloin harrastamaan kerrospukeutumista. Kaikki mitä löysin repusta nii päälle vaan, tärisytti aivan hulluna ja olo ei ollut muutenkaan mikään mahtava.

Kahden maissa lähdimme käppäilemään takaisin asemalle. Siellä odottelimme tunnin junaa, oli kyllä ihana istua lämpöisessä, vaik vieläkin paleli aivan hitosti. Cici simahti ja Lyylikin hetkeksi väijyi penkkien alla unen vallassa. Kunnes hän taas turhautui ja purkasi kohtaloaan aseman penkkeihin, vaikka sitävarten sille luunkin mukaan otin.

15:15 hiippailimme junaan ja siellä on vartti odoteltiin sen lähtöä. Tytöt käyttäytyi taas vallan mainiosti ja Mylsälle päästyä veljeni hetti Janskun ja Cicin kotia.
Itse päästyäni kotiin mittasin heti kuumeen; mittari näytti 38,2, parin tunnin päästä se oli noussut jo 39,6 ja yöllä lukemat olikin jo 40. Sunnuntaina sama jatkui.
Maanantai ja tämä päivä on ensimmäisiä kuumeettomia päiviä. Tosin maanantai aamunakin oli vielä lämpöä 37, mutta iltapäivällä sekin häipyi unholaan.

Lyyli reppana on itkeskellyt tuolla. Raukan pisin aika, kun se ei ole päässyt lenkille kanssani eikä muutenkaan nähnyt kun olen maannut vain petteitten alla nukkumassa.
Lillille tämä ei ole uutta, se on vaan tyytyväinen kun saa nukkua vielä lisää eikä tartte mennä tassuja likaamaan.

Semmoista siis tällä kertaa.